2011
Isyys transnaisen näkökulmasta
1) Suomen laki ei tunne biologista vanhemmuutta.
Julkisuudessa oli taannoin esimerkki jääkiekkoilijasta, joka teki naimissa olevan, eroamassa olleen naisen kanssa lapsen. Nainen palasi aviomiehensä luo, joka on lain mukaan isä. Tuolla biologisella jääkiekkoilijaisällä ei ole mitään oikeutta lapseen.
Isyyslaki on erityislaki, jossa tunnetaan isyystestit MIEHELLE (IsyysL 1§). Tämä ongelma on peruja avioliitto-olettamasta (IsyysL 2§), jossa lapsen isäksi tulee naisen aviomies huolimatta että hän ei ole lapsen biologinen isä. Suomen laki ei tunne miehen biologista vanhemmuutta. Luonnonoikeuden perusteella katsotaan että lapsen synnyttänyt nainen on hänen äitinsä. Naisen vanhemmuus syntyy siis ilman eduskuntalakia.
Sukupuolenkorjaustilanteessa miehelle voidaan antaa naisen henkilötunnus. Tällöin vaaditaan myös hedelmättömyys ja se ettei ole avioliitossa. Kuitenkin etenkin nuoremmat naiset tallettavat spermaansa, sukusolujaan pakkaseen. Jotkut ovat saaneet lapsia näistä siittiöistä naispuolisen kumppaninsa kanssa. Rekisteröidyssä parisuhteessa ei voi tulla isäksi (L Rek. parisuhteesta 9§) eikä isyyslaki tunne naispuolista isää. Näin ollen biologiselle isälle, naiselle jää vain mahdollisuus adoptoida perheen sisäisesti oma biologinen jälkeläisensä.
2) Lesken eläke ja perhe-etuudet avioliiton perusteella
Leskeneläke
Leskeneläkkeen voi saada sekä nais- että miesleski. Ehtona kuitenkin on, että puolisot ovat menneet naimisiin ennen kuin kuollut puoliso oli täyttänyt 65 vuotta. Tämän lisäksi leskeneläkkeen saamiseen vaikuttaa se, onko puolisoilla ollut yhteistä lasta.
Jos puolisoilla on tai on ollut yhteinen lapsi, oma tai ottolapsi, leskellä on oikeus leskeneläkkeeseen. Lesken iällä tai avioliiton kestolla ei tässä tilanteessa ole merkitystä.
Lapseton leski
Kun yhteistä lasta ei ole, leski saa perhe-eläkkeen, jos
- avioliitto oli solmittu ennen kuin leski on täyttänyt 50 vuotta
- avioliitto oli kestänyt vähintään viisi vuotta
- leski oli puolison kuollessa vähintään 50-vuotias tai saanut työkyvyttömyyseläkettä yhdenjaksoisesti vähintään kolme vuotta ennen puolison kuolemaa.
Jos avioliitto oli solmittu ennen 1.7.1990, leskellä on oikeus perhe-eläkkeeseen, vaikka hän olisi ollut yli 50-vuotias avioliiton solmimishetkellä.
Avopuoliso tai rekisteröity parisuhde
Avopuoliso ei voi saada leskeneläkettä vaikka hänellä olisi yhteinen lapsi avopuolisonsa kanssa.
Rekisteröidyn parisuhteen osapuolet voivat saada perhe-eläkettä, jos täyttävät leskeneläkkeen saantiedellytykset.
Milloin leskeneläke alkaa ja päättyy?
Leskeneläke alkaa puolison kuolemaa seuraavan kuukauden alusta. Lesken perhe-eläkeoikeus jatkuu koko loppuelämän ajan, jos hänen olosuhteissaan ei tapahdu muutoksia. Määrään saattaa kuitenkin tulla muutoksia.
Leskeneläke lakkaa, jos leski menee uudelleen naimisiin alle 50-vuotiaana. Tällöin leskelle maksetaan kolmen vuoden leskeneläkettä vastaava kertasuoritus. Jos leski on täyttänyt 50 vuotta, hän voi mennä uudelleen naimisiin eikä se vaikuta leskeneläkkeeseen
Lesken eläke myönnetään jos pariskunnalla on yhteisiä lapsia, muussa tapauksessa sovelletaan ikä- ja aikarajoja.
Jos lapsi ei olekaan yhteinen, se tuottaa ongelmia. Toisaalta lapsi saa olla ottolapsi, lapsen ei tarvitse olla biologisesti yhteinen.
3) transsukupuolisen juridisen tunnustamisen vaikutukset perhe-eläkkeeseen ja muihin perhe-etuuksiin tilanteessa, jossa avioliitto muunnetaan rekisteröidyksi parisuhteeksi
Lähestytään asiaa oikeuslähteiden näkökulmasta:
2. Oikeuslähteiden välinen hierarkia
Kotimaiset oikeuslähteet on Suomessa vakiintuneesti jaettu vahvasti velvoittaviin, heikosti velvoittaviin ja sallittuihin oikeuslähteisiin. Vahvasti velvoittavia oikeuslähteitä ovat laki ja maan tapa. Nämä oikeuslähteet ovat siten oikeuslähteiden hierarkiassa ylimpänä. Niiden soveltaminen on lakia soveltaville viranomaisille virkavelvollisuus ja niiden sivuuttaminen katsotaan siten virkavirheeksi. Lainsäädännön sisällä hierarkia on seuraavanlainen:
- perustuslaki,
- tavalliset lait eli eduskuntalait,
- tasavallan presidentin, valtioneuvoston ja ministeriön asetukset ja
- alempien viranomaisten antamat oikeussäännöt.
Heikosti velvoittavia oikeuslähteitä eli hierarkiassa yhtä astetta alempana ovat lainvalmistelutyöt ja tuomioistuinratkaisut. Näiden lähteiden sivuuttamisesta ei seuraa soveltajalle virkavirhesanktiota, mutta todennäköisyys ratkaisun muuttumisesta ylemmässä oikeusasteessa kasvaa. Sallittujen oikeuslähteitten ryhmään puolestaan kuuluvat oikeustiede, yleiset oikeusperiaatteet ja reaaliset argumentit. Sallitut oikeuslähteet eivät ole velvoittavia, mutta niiden käyttö on sallittua ja ne voivat vahvistaa argumentaatiota ja sitä kautta ratkaisun perustelullista vahvuutta.
Kansainväliset sopimukset ovat Suomessa voimassa sen tasoisina säädöksinä kuin ne on valtionsisäisesti saatettu voimaan. Jos siis kansainvälinen sopimus on saatettu voimaan lailla, ovat sen määräykset voimassa Suomessa lain tasoisina. Jos kansainvälinen velvoite on taas saatettu voimaan asetuksella, ovat sen määräykset voimassa asetuksen tasoisina.
Voimaansaattamissäädökset rinnastuvat siis samantasoisiin kotimaisiin säädöksiin.
Euroopan unionin oikeudella on unionin oikeuden ensisijaisuutta koskevan opin mukaisesti etusija kansalliseen oikeuteen nähden. Jos siis kansallinen säännös ja unionin oikeuden sitova säännös ovat ristiriidassa keskenään, on unionin oikeuden säännöksellä etusija – jopa ohi kansallisen perustuslakimme.
6. Oikeusnormien ristiriitatilanteiden ratkaiseminen valtion sisällä
Oikeusnormien ristiriitatilanteiden ratkaisemiseen lain soveltajalla on käytössä ensinnäkin seuraavat kolme yleistä sääntöä:
- normihierarkiassa ylemmäntasoinen säännös syrjäyttää alemmantasoisen säännöksen,
- erityislaki syrjäyttää yleislain ja
- myöhempi laki syrjäyttää varhaisemman lain.
Laki transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta (563/2002) on yleislaki. Yleislain mukaan parisuhde voidaan säilyttää siten, että puoliso suostuu avioliiton muuntoon rekisteröidyksi parisuhteeksi (2§).
Lain esitöissä, Lakivaliokunnan lausunnossa 3/2002 vp on käsitelty tuota muuntoa seuraavasti:
"Avioliiton ja rekisteröidyn parisuhteen muuntuminen
Esityksessä ei esitetä perusteluita 1 §:n 3 kohdan säännökselle, jonka mukaan vahvistamisen edellytyksenä on, ettei henkilö ole avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Säännöksen arviointi on tärkeää, koska arviolta noin 10 prosenttia sukupuolen korjausprosessiin hakeutuvista transseksuaaleista elää avioliitossa tai vakituisessa parisuhteessa. Prosessin aikana osa parisuhteista purkautuu. Niiden avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa olevien henkilöiden kannalta, jotka haluavat jatkaa suhdettaan, vaikka toinen puolisoista hakee sukupuolen vahvistamista, 3 kohdan edellytys tuntuu kohtuuttomalta. Asiantuntijakuulemisessa onkin esitetty, että lainsäädännön olisi kunnioitettava parisuhteen jatkuvuutta ja mahdollistettava parisuhteen jatkuminen oikeudellisena instituutiona myös muutetun sukupuolen vahvistamisen jälkeen.
Valiokunnan käsityksen mukaan 1 §:n 3 kohdan edellytys on asianmukainen nykyisen henkilöoikeudellisen sääntelyn johdonmukaisuuden kannalta. Avioliitto on miehen ja naisen välinen ja rekisteröity parisuhde samaa sukupuolta olevien henkilöiden oikeussuhde. Valiokunta pitää tärkeänä, ettei sukupuolen vahvistaminen muuta tätä järjestelyä. Lainsäädännön johdonmukaisuus ei kuitenkaan edellytä niin yksioikoista ratkaisua kuin hallituksen esityksessä ehdotetaan. Tämän vuoksi lakiehdotusta on syytä täydentää säännöksillä avioliiton muuntumisesta sukupuolen vahvistamisen yhteydessä rekisteröidyksi parisuhteeksi ja rekisteröidyn parisuhteen muuntumisesta avioliitoksi. Valiokunta esittää sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, että se lisää lakiehdotukseen seuraavansisältöisen uuden 2 §:n:
Sen estämättä, mitä 1 §:n 3 kohdassa säädetään, avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa oleva voidaan vahvistaa kuuluvaksi vastakkaiseen sukupuoleen kuin mihin hänet on väestötietojärjestelmään merkitty, jos aviopuoliso tai rekisteröidyn parisuhteen toinen osapuoli on maistraatille henkilökohtaisesti antanut tähän suostumuksensa.Kun sukupuoleen kuuluminen 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa vahvistetaan, avioliitto jatkuu ilman eri toimenpidettä rekisteröitynä parisuhteena ja rekisteröity parisuhde vastaavasti avioliittona.Muutos, jota 2 momentissa tarkoitetaan, merkitään väestötietojärjestelmään 3 §:ssä tarkoitetun merkinnän yhteydessä.
Pykälän 1 momentti sisältää poikkeussäännöksen 1 §:n 3 kohdan säännöksestä. Asian merkityksen vuoksi aviopuolison tai rekisteröidyn parisuhteen toisen osapuolen olisi annettava suostumus sukupuolen vahvistamiselle maistraatille henkilökohtaisesti. Riittävää ei siten olisi esimerkiksi kirjeitse tai muutoin lähetetyssä asiakirjassa annettu suostumus.
Pykälän 2 momentin mukaan avioliitto muuttuu rekisteröidyksi parisuhteeksi ja rekisteröity parisuhde vastaavasti avioliitoksi. Sanaa "jatkuu" on käytetty sen osoittamiseksi, että sama oikeussuhde jatkuu vain nimikkeeltään, ja vähäisessä määrin sisällöltään, muuttuneena. Oikeussuhteen jatkuvuus on osapuolten kannalta merkittävää esimerkiksi sen vuoksi, että oikeus perhe-eläkkeeseen kuolleen osapuolen jälkeen riippuu useiden lakien mukaan siitä, että avioliitto (rekisteröity parisuhde) on solmittu ennen tiettyä ikää ja jatkunut tietyn ajan ennen edunjättäjän kuolemaa. Jos katsottaisiin, että sukupuolen vaihdoksen hetkellä vanha suhde sammuu ja syntyy uusi, vaihdos voisi johtaa oikeudenmenetyksiin. Myös yleisen perhelainsäädännön kannalta suhteen jatkuvuudelle perustuva konstruktio on perusteltu osoittaessaan mm. sen, ettei vaihdoksen hetkellä synny oikeutta vaatia ositusta ja että suhteen kesto parisuhteen aikanaan purkautuessa ja toisen vaatiessa osituksen sovittelua lasketaan sen alusta eikä sukupuolen vaihdoksesta lukien."
Hallituksen esitykseen HE 56/2001 vp on koottu isyyttä ja äitiyttä koskevat lainkohdat:
"Isyys ja äitiys
Isyyslain (700/1975) mukaan aviomies on avioliiton aikana syntyneen lap- sen isä. Lisäksi isyys voidaan vahvistaa tuomioistuimen päätöksellä. Isyyslaissa säädetään perusteista, joilla isyys voidaan kumota. Näiden perusteiden nojalla isyyttä ei voida kumota sen vuoksi, että mies on myöhemmin muuttunut naiseksi. Suomessa voimassa olevan kirjoittamattoman oikeuden nojalla lapsen äiti on se nainen, joka synnyttää lapsen. Synnyttänyt nainen pysyy oikeudellisesti äitinä, vaikka muuttuisi myöhemmin mieheksi. Lapseksiottaminen Aviopari voi vain yhdessä ottaa ottolapsen. Muut kuin avioparit voivat yksin ottaa ottolapsen. Myös transseksuaali voi ottaa ottolapsen. Kun henkilö haluaa ottolapsen, käynnistyy ottolapsineuvonta, jossa selvitetään, onko henkilö sopiva ottovanhemmaksi. Sopivuutta arvioitaessa selvitetään, tuleeko lapsi saamaan hyvän hoidon ja kasvatuksen lapseksiottajan luona. Jos ottovanhemman sukupuoli myöhemmin muuttuu, tällä ei ole oi- keudellisia vaikutuksia ottolapsisuhteeseen. Lapsen huolto ja elatus Lapsen huollosta säädetään lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta anne- tussa laissa (361/1983). Lapsen elatuksesta puolestaan säädetään lapsen elatuksesta annetussa laissa (704/1975). Mainituissa laeissa lapsen huolto ja elatus on pääasiassa sidottu vanhemmuuteen. Vanhemman sukupuolen muuttuminen ei vaikuta näihin oikeuksiin ja velvollisuuksiin."
Lähestytään asiaa oikeuslähteiden näkökulmasta:
Hallituksen esitys ja lakivaliokunnan mietintö ovat oikeuslähteinä heikkoja.
Lainsäädännön sisällä hierarkia on seuraavanlainen:
- perustuslaki,
- tavalliset lait eli eduskuntalait,
- tasavallan presidentin, valtioneuvoston ja ministeriön asetukset ja
- alempien viranomaisten antamat oikeussäännöt.
Heikosti velvoittavia oikeuslähteitä eli hierarkiassa yhtä astetta alempana ovat lainvalmistelutyöt ja tuomioistuinratkaisut. Näiden lähteiden sivuuttamisesta ei seuraa soveltajalle virkavirhesanktiota, mutta todennäköisyys ratkaisun muuttumisesta ylemmässä oikeusasteessa kasvaa.
Lakivaliokunnan mietinnön mukaan sama oikeussuhde jatkuu vain nimikkeeltään, ja vähäisessä määrin sisällöltään, muuttuneena.
Avioliitto on kuitenkin oikeustoimi. Oikeustoimet saatetaan voimaan ja lopetetaan samantasoisin oikeustoimelle asetettujen muotovaatimusten mukaan. Oikeustoimi ei voi muuttua toiseksi ilman sopimuspuolten suostumusta ja silloin edellinen oikeustoimi lopetetaan ja uusi astuu voimaan. Lakivaliokunnan viritys avioliiton muunnosta rekisteröidyksi parisuhteeksi rikkoo tätä periaatetta. Kyseessä voi olla kaksi perättäistä oikeustoimea, mutta ei yksi ja sama oikeustoimi. Mikäli muunnettu avioliitto katsottaisiin yhdeksi oikeustoimeksi, pitäisi sen olla samansisältöinen koko oikeustoimen ajan, ab initio.
Kansainvälinen vertailu johtaa annulment -ajatteluun. Avioliitto on ollut kahdelle naiselle jo alunperin mahdotonta ja siksi avioliitto on jo alusta saakka mitätön. Kyseisessä muuntotapahtumassa avioliitto siis mitätöidään ja rekisteröity parisuhde asetetaan sen sijalle. Kyseessä on siten rekisteröity parisuhde siitä hetkestä kuin avioliitto on asetettu voimaan, taannehtivasti. Tämä siksi, että kysymys on samasta oikeussuhteesta ab initio.
Koska kaksi naista ei voi olla avioliitossa, samaa ajattelua sovelletaan myös johdonmukaisesti läpi muun lainsäädännön. Suomen lain mukaan nainen ei voi tulla isäksi. Laissa rekisteröidystä parisuhteesta, sen 9§:ssä on säädetty että:
"9 § (29.5.2009/391)
Rekisteröityyn parisuhteeseen ei sovelleta isyyslain (700/1975) säännöksiä isyyden toteamisesta avioliiton perusteella eikä muitakaan sellaisia säännöksiä, jotka koskevat aviopuolisoa yksinomaan hänen sukupuolensa perusteella.
Rekisteröityyn parisuhteeseen ei sovelleta nimilain (694/1985) säännöksiä puolison sukunimestä eikä lapseksiottamisesta annetun lain (153/1985) säännöksiä, jotka koskevat puolison oikeutta ottaa ottolapsi. Parisuhteen osapuoli voi kuitenkin ottaa ottolapsekseen parisuhteen toisen osapuolen lapsen. Tällaiseen lapseksiottamiseen sovelletaan, mitä lapseksiottamisesta annetussa laissa säädetään lapseksiottamisen edellytyksistä ja oikeusvaikutuksista silloin, kun lapseksiotettava on lapseksiottajan puolison lapsi.
Rekisteröidyn parisuhteen osapuoleen, joka on rekisteröidyn parisuhteen aikana yksin ottanut ottolapsekseen parisuhteen toisen osapuolen lapsen, ei sovelleta, mitä uskonnonvapauslain (453/2003) 3 §:ssä säädetään äidistä ja mitä kotikuntalain (201/1994) 6 a §:ssä säädetään äidistä ja isästä."
Laki rekisteröidystä parisuhteesta on erityislaki (lex specialis) ja se on säädösten hierarkiassa korkealla, erityislaki syrjäyttää aina yleislain. Hallituksen esityksen hurskaat toivomukset isyyden säilymisestä eivät voi mitään erityislain nimenomaiselle lain kirjaimelle. Jos lapsi on syntynyt kahden naisen rekisteröidyssä parisuhteessa, nainen ei voi käyttää isyyslain 2§:n mukaista isyysolettamaa ja näin sukupuolen juridisen vahvistamisen hetkellä, puolison suostuessa avioliiton muuntamiseen rekisteröidyksi parisuhteeksi, parisuhde muuntuu, siis avioliitto rekisteröidyksi parisuhteeksi, mutta samalla mitätöityvät perheoikeudelliset järjestelyt, jotka ovat syntyneet niiden säännöksien, jotka koskevat aviopuolisoa yksinomaan hänen sukupuolensa perusteella. Siis isyys mitätöityy.
Perhe-eläkkeeseen tällä saattaa olla sellainen vaikutus, että työeläkeyhtiö haluaa riitauttaa tämän eriskummallisen järjestelyn ja näin leski saa perinnöksi kuluttavan oikeustaistelun. Tämä aikana hän ei nauti perhe-eläkkeestä.
Hallinto-oikeusasiani etenee: Vastaselitys jätetty 31.1.2011 Helsingin hallinto-oikeuteen
Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen mukaan passi kuuluu antaa ihmiselle hänen tosiasiallisen sukupuolensa mukaisena, siis identiteetin mukaan. Jos ihminen on lisäksi läpikäynyt kirurgiset hoidot, on passin roikottaminen ihmisoikeuksien vastaista. Tästä asiasta päätti mm. Australian vetoomushallintotuomioistuin ratkaisussaan, jossa naisen passi on myönnettävä vaikka henkilön syntymätodistus olisi miehen
taustaa:
Suomen valtio on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen pyytämässä selityksessään vedonnut tapauksessani oikeustapaukseen Parry vs. Yhdistynyt kuningaskunta ja että hakemukseni EIT:hen tulisi tämän vuoksi hylätä. Parryn hakemus hylättiin. Mutta Englannissa ihminen saa itselleen helposti sekä nimet että passin uuden sukupuolen mukaisena. Siihen tarvitaan vain Statutory Declaration.
Mutta Suomessa halutaan harrastaa iltalypsyä
Englanti Nimen muutos 1) Statutory Declaration, 2) terapeutin todistus tarpeesta Passin sukupuolitiedon muutos 1) Statutory Declaration, 2) terapeutin todistus tarpeesta Syntymätodistuksen muutos eli tunnustetaan täysin vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvaksi 1) Gender Recognition Act 2) ei saa olla avioliitossa Suomi Nimen muutos Psykiatrin todistus tarpeesta Passin sukupuolitiedon muutos 1) Kahden psykiatrin puollot 2) Todistus hedelmättömyydestä (ettei enää voi saada juridisesti lapsia) 3) ei saa olla avioliitossa (tai rekisteröidyssä parisuhteessa) tai puolison on suostuttava uusiin oikeusvaikutuksiin muunnossa avioliitosta rekisteröidyksi parisuhteeksi 4) Pitää olla aikuinen 5) Pitää olla Suomen kansalainen tai asua täällä pysyvästi Syntymätodistuksen muutos eli tunnustetaan täysin vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvaksi Suomessa mahdotonta. Ensinnäkin lain transsukupuolisen sukupuolen tunnustamisesta (563/2002) oikeusvaikutukset (5§) ovat väistyviä (esim. asevelvollisuus säilyy naisella), toiseksi väestörekisterilaki (661/2009) 13§ 1 mom 15 alakohdan mukaan psykiatrisesta tilasta tehdään transsukupuolisuusmerkintä.Jos valitukseni Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa ei jostain syystä menestyisi, tässä on tulossa uusi valitus Korkeimpaan hallinto-oikeuteen: VASTASELITYS 28.1.2011 Helsingin hallinto-oikeudelle 05608/10/1209 Viite: Väestörekisterikeskuksen Kirje Dnro 1839/322/10 Viitaten Väestörekisterikeskeskuksen kirjeeseen, totean, että koska Väestörekisterikeskus ei anna valituksesta erillistä lausuttavaa, ei minullakaan ole tämän kirjeen johdosta mitään lausuttavaa. Pidän vaatimukseni ennallaan. Täydennän kuitenkin perustelujani seuraavalla tekstillä: Laki transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta (563/2002) on yleislaki. Yleislain mukaan parisuhde voidaan säilyttää siten, että puoliso suostuu avioliiton muuntoon rekisteröidyksi parisuhteeksi (2§).Lain esitöissä, Lakivaliokunnan lausunnossa 3/2002 vp on käsitelty tuota muuntoa seuraavasti: "Avioliiton ja rekisteröidyn parisuhteen muuntuminen Esityksessä ei esitetä perusteluita 1 §:n 3 kohdan säännökselle, jonka mukaan vahvistamisen edellytyksenä on, ettei henkilö ole avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Säännöksen arviointi on tärkeää, koska arviolta noin 10 prosenttia sukupuolen korjausprosessiin hakeutuvista transseksuaaleista elää avioliitossa tai vakituisessa parisuhteessa. Prosessin aikana osa parisuhteista purkautuu. Niiden avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa olevien henkilöiden kannalta, jotka haluavat jatkaa suhdettaan, vaikka toinen puolisoista hakee sukupuolen vahvistamista, 3 kohdan edellytys tuntuu kohtuuttomalta. Asiantuntijakuulemisessa onkin esitetty, ettälainsäädännön olisi kunnioitettava parisuhteen jatkuvuutta ja mahdollistettava parisuhteen jatkuminen oikeudellisena instituutiona myös muutetun sukupuolen vahvistamisen jälkeen. Valiokunnan käsityksen mukaan 1 §:n 3 kohdan edellytys on asianmukainen nykyisen henkilöoikeudellisen sääntelyn johdonmukaisuuden kannalta. Avioliitto on miehen ja naisen välinen ja rekisteröity parisuhde samaa sukupuolta olevien henkilöiden oikeussuhde. Valiokunta pitää tärkeänä, ettei sukupuolen vahvistaminen muuta tätä järjestelyä. Lainsäädännön johdonmukaisuus ei kuitenkaan edellytä niin yksioikoista ratkaisua kuin hallituksen esityksessä ehdotetaan. Tämän vuoksi lakiehdotusta on syytä täydentää säännöksillä avioliiton muuntumisesta sukupuolen vahvistamisen yhteydessä rekisteröidyksi parisuhteeksi ja rekisteröidyn parisuhteen muuntumisesta avioliitoksi. Valiokunta esittää sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, että se lisää lakiehdotukseen seuraavansisältöisen uuden 2 §:n: Sen estämättä, mitä 1 §:n 3 kohdassa säädetään, avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa oleva voidaan vahvistaa kuuluvaksi vastakkaiseen sukupuoleen kuin mihin hänet on väestötietojärjestelmään merkitty, jos aviopuoliso tai rekisteröidyn parisuhteen toinen osapuoli on maistraatille henkilökohtaisesti antanut tähän suostumuksensa. Kun sukupuoleen kuuluminen 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa vahvistetaan, avioliitto jatkuu ilman eri toimenpidettä rekisteröitynä parisuhteena ja rekisteröity parisuhde vastaavasti avioliittona. Muutos, jota 2 momentissa tarkoitetaan, merkitään väestötietojärjestelmään 3 §:ssä tarkoitetun merkinnän yhteydessä. Pykälän 1 momentti sisältää poikkeussäännöksen 1 §:n 3 kohdan säännöksestä. Asian merkityksen vuoksi aviopuolison tai rekisteröidyn parisuhteen toisen osapuolen olisi annettava suostumus sukupuolen vahvistamiselle maistraatille henkilökohtaisesti. Riittävää ei siten olisi esimerkiksi kirjeitse tai muutoin lähetetyssä asiakirjassa annettu suostumus. Pykälän 2 momentin mukaan avioliitto muuttuu rekisteröidyksi parisuhteeksi ja rekisteröity parisuhde vastaavasti avioliitoksi. Sanaa "jatkuu" on käytetty sen osoittamiseksi, että sama oikeussuhde jatkuu vain nimikkeeltään, ja vähäisessä määrin sisällöltään, muuttuneena. Oikeussuhteen jatkuvuus on osapuolten kannalta merkittävää esimerkiksi sen vuoksi, että oikeus perhe-eläkkeeseen kuolleen osapuolen jälkeen riippuu useiden lakien mukaan siitä, että avioliitto (rekisteröity parisuhde) on solmittu ennen tiettyä ikää ja jatkunut tietyn ajan ennen edunjättäjän kuolemaa. Jos katsottaisiin, että sukupuolen vaihdoksen hetkellä vanha suhde sammuu ja syntyy uusi, vaihdos voisi johtaa oikeudenmenetyksiin. Myös yleisen perhelainsäädännön kannalta suhteen jatkuvuudelle perustuva konstruktio on perusteltu osoittaessaan mm. sen, ettei vaihdoksen hetkellä synny oikeutta vaatia ositusta ja että suhteen kesto parisuhteen aikanaan purkautuessa ja toisen vaatiessa osituksen sovittelua lasketaan sen alusta eikä sukupuolen vaihdoksesta lukien." Hallituksen esitykseen HE 56/2001 vp on koottu isyyttä ja äitiyttä koskevat lainkohdat: "Isyys ja äitiys Isyyslain (700/1975) mukaan aviomies on avioliiton aikana syntyneen lap- sen isä. Lisäksi isyys voidaan vahvistaa tuomioistuimen päätöksellä. Isyyslaissa säädetään perusteista, joilla isyys voidaan kumota. Näiden perusteiden nojalla isyyttä ei voida kumota sen vuoksi, että mies on myöhemmin muuttunut naiseksi. Suomessa voimassa olevan kirjoittamattoman oikeuden nojalla lapsen äiti on se nainen, joka synnyttää lapsen. Synnyttänyt nainen pysyy oikeudellisesti äitinä, vaikka muuttuisi myöhemmin mieheksi. Lapseksiottaminen Aviopari voi vain yhdessä ottaa ottolapsen. Muut kuin avioparit voivat yksin ottaa ottolapsen. Myös transseksuaali voi ottaa ottolapsen. Kun henkilö haluaa ottolapsen, käynnistyy ottolapsineuvonta, jossa selvitetään, onko henkilö sopiva ottovanhemmaksi. Sopivuutta arvioitaessa selvitetään, tuleeko lapsi saamaan hyvän hoidon ja kasvatuksen lapseksiottajan luona. Jos ottovanhemman sukupuoli myöhemmin muuttuu, tällä ei ole oikeudellisia vaikutuksia ottolapsisuhteeseen. Lapsen huolto ja elatus Lapsen huollosta säädetään lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa (361/1983). Lapsen elatuksesta puolestaan säädetään lapsen elatuksesta annetussa laissa (704/1975). Mainituissa laeissa lapsen huolto ja elatus on pääasiassa sidottu vanhemmuuteen. Vanhemman sukupuolen muuttuminen ei vaikuta näihin oikeuksiin ja velvollisuuksiin." Normiristiriitatilanteessa asiaa lähestytään oikeuslähteiden näkökulmasta: Hallituksen esitys ja lakivaliokunnan mietintö ovat oikeuslähteinä heikkoja. Lainsäädännön sisällä hierarkia on seuraavanlainen: perustuslaki, tavalliset lait eli eduskuntalait, tasavallan presidentin, valtioneuvoston ja ministeriön asetukset ja alempien viranomaisten antamat oikeussäännöt. Heikosti velvittavia oikeuslähteitä eli hierarkiassa yhtä astetta alempana ovat lainvalmistelutyöt ja tuomioistuinratkaisut. Näiden lähteiden sivuuttamisesta ei seuraa soveltajalle virkavirhesanktiota, mutta todennäköisyys ratkaisun muuttumisesta ylemmässä oikeusasteessa kasvaa. Lakivaliokunnan mietinnön mukaan sama oikeussuhde jatkuu vain nimikkeeltään, ja vähäisessä määrin sisällöltään, muuttuneena. Avioliitto on kuitenkin oikeustoimi. Oikeustoimet saatetaan voimaan ja lopetetaan samantasoisin oikeustoimelle asetettujen muotovaatimusten mukaan. Oikeustoimi ei voi muuttua toiseksi ilman sopimuspuolten suostumusta ja silloin edellinen oikeustoimi lopetetaan ja uusi astuu voimaan. Lakivaliokunnan viritys avioliiton muunnosta rekisteröidyksi parisuhteeksi rikkoo tätä periaatetta. Kyseessä voi olla kaksi perättäistä oikeustoimea, mutta ei yksi ja sama oikeustoimi. Mikäli muunnettu avioliitto katsottaisiin yhdeksi oikeustoimeksi, pitäisi sen olla samansisältöinen koko oikeustoimen ajan, ab initio. Kansainvälinen vertailu johtaa annulment -ajatteluun. Avioliitto on ollut kahdelle naiselle jo alunperin mahdotonta ja siksi avioliitto on jo alusta saakka mitätön. Kyseisessä muuntotapahtumassa avioliitto siis mitätöidään ja rekisteröity parisuhde asetetaan sen sijalle. Kyseessä on siten rekisteröity parisuhde siitä hetkestä kuin avioliitto on asetettu voimaan, taannehtivasti. Tämä siksi, että kysymys on samasta oikeussuhteesta ab initio. Koska kaksi naista ei voi olla avioliitossa, samaa ajattelua sovelletaan myös johdonmukaisesti läpi muun lainsäädännön. Suomen lain mukaan nainen ei voi tulla isäksi. Laissa rekisteröidystä parisuhteesta, sen 9§:ssä on säädetty että: "9 § (29.5.2009/391) Rekisteröityyn parisuhteeseen ei sovelleta isyyslain(700/1975) säännöksiä isyyden toteamisesta avioliiton perusteella eikä muitakaan sellaisia säännöksiä, jotka koskevat aviopuolisoa yksinomaan hänen sukupuolensa perusteella.." Laki rekisteröidystä parisuhteesta on erityislaki (lex specialis) ja se on säädösten hierarkiassa korkealla, erityislaki syrjäyttää aina yleislain. Hallituksen esityksen hurskaat toivomukset isyyden säilymisestä eivät voi mitään erityislain nimenomaiselle lain kirjaimelle. Jos lapsi on syntynyt kahden naisen rekisteröidyssä parisuhteessa, nainen ei voi käyttää isyyslain 2§:n mukaista isyysolettamaa ja näin sukupuolen juridisen vahvistamisen hetkellä, puolison suostuessa avioliiton muuntamiseen rekisteröidyksi parisuhteeksi, parisuhde muuntuu, siis avioliitto rekisteröidyksi parisuhteeksi, mutta samalla mitätöityvät perheoikeudelliset järjestelyt, jotka ovat syntyneet niiden säännöksien, jotka koskevat aviopuolisoa yksinomaan hänen sukupuolensa perusteella. Siis isyys mitätöityy. Isyys ei kuitenkaan yleisesti mitätöidy, se ei mitätöidy esimerkiksi avioerotilanteessa. Mutta mikäli avioliitto mitätöityy, isyysolettamaa ei voi käyttää sellaisessa parisuhteessa, jossa kaksi naista on alun perin solminut rekisteröidyn parisuhteen, ja johon parisuhteeseen on syntynyt lapsi. Tämän johdosta minulle tulee antaa naisen henkilötunnus passia ja muita viranomaistodistuksia varten, mutta säilyttäen ennallaan avioliittoni ja siitä seuraava miehen juridinen asemani. Kunnioittavasti Heli Hämäläinen kauppatieteiden maisteri |
Alamaismentaliteetti ja transsukupuolisia koskeva lainsäädäntö
Olen lähdössä täydennyspalvelusjaksolle valtion silkkana vittuiluna sille, että kieltäydyin reservistä. Retkeni maksaa valtiolle toista tuhatta euroa. Minulla ei ole mitään sellaista vakaumusta ettenkö voisi tarpeen vaatiessa tappaa tai käyttää asetta. Mutta en halua palvella Suomen Puolustusvoimissa, joka edellyttää minulta palvelemista liikekannallepanossa miehenä, näin minulle selitti armeijan hyväveli, "miesten kesken", laitettuani sisään hakemuksen palveluskelpoisuusluokan tarkistamisesta suoritetun sukupuolen korjausleikkauksen johdosta. Sairaalassa minua kutsutaan biologiseksi mieheksi. Ilmeisesti se oli sukuelinten puolenvaihtoleikkaus, käännettiin ulkopinta sisäpinnaksi.
Hassua asiassa on se, että olen käytettävissä väestönsuojelutehtävissä vähän reilut 2 vuotta, sillä velvoite loppuu täytettyäni 50 vuotta. Olen käynyt aliupseerikoulun ja aliupseerina olisin joutunut palvelemaan fasistiarmeijassa 60-vuotiaaksi. Käytän termiä fasistiarmeija siksi, ettei Suomi tunnusta minun sukupuoli-identiteettiäni eikä anna minulle naisen passia.
Koska siviilipalvelus näin ajankohtaistui minulle, päätin tutustua aseistakieltäytymisen historiaan. Luin Arndt Pekurisesta ja hänen suhteestaan väkivaltakoneistoon, joka johti lopulta hänen teloittamiseensa. On ilmeistä, ettei tuon koneiston kanssa voi neuvotella.
Löysin myös tämän Pro Gradu -tutkielman. Se on yksi parhaita katsauksia mitä olen vähään aikaan lukenut. Se on todella loistavaa analyysiä hallintoprosesseilla itse itsensä oikeuttavasta valtiosta. Yksilönvapaudet ovat järjestelmälle sokea kohta.
Siteeraan paria kohtaa tuosta tutkielmasta ”Herkkä-omatuntoiset”, Alamaisideologia ja aseistakieltäytyminen 1960-luvun Suomessa, Kai Kilpinen 2007
S. 5-10
"2.1.1. Perusoikeudet
Scheininin mukaan perusoikeudet ovat perustuslakiin (tässä siis Hallitusmuotoon) kirjattuja kansalaisen oikeuksia. Hallitusmuodon määrittelemät perusoikeudet koskivat: kansalaisten yhdenvertaisuutta lain edessä (5 §), hengen, kunnian, henkilökohtaisen vapauden, omaisuuden ja työvoiman suojaa (6 §), maassa oleskelu- ja liikkumisvapautta (7 §), uskonnonvapautta (8 ja 9 §), sanan-, yhdistymis- ja kokoontumisvapautta (10 §), kotirauhaa (11 §), kirje-, lennätin- ja puhelinsalaisuutta (12 §), asianmukaisen oikeudenkäynnin suojaa (13 §), kansalliskielten yhdenvertaisuutta ja oikeutta käyttää äidinkieltään viranomaisessa (14 §), aatelis- ja muiden perinnöllisten arvojen antokieltoa (15 §) ja perusoikeuksien rajoittamisen edellytyksiä (16 §).
Perusoikeuksien käytännön ulottuvuus on kuitenkin pitkälle riippuvainen perusoikeussäännöstön tulkinnasta. Suomessa tuomioistuimet ja hallintoviranomaiset olivat hyvin haluttomia soveltamaan perusoikeussäännöksiä edes silloin kuin alemman asteinen säädös on selvästi ristiriidassa niiden kanssa. On jopa väitetty, että tuomioistuimilla ei olisi ollut valtaa soveltaa perustuslakeja, mutta Scheininin mukaan tässä on vain kyse ontuvasta selityksestä, ja itse asiassa Hallitusmuodon 92 §:n mukaan perustuslaki tulisi ottaa aina huomioon lainkäytössä. Suomessa perusoikeussäännökset ovat pitkälle kohdistuneet juuri eduskuntaan. Kaikessa lainsäädännössä tulee pitää huoli, ettei perusoikeuksia loukata. Tässä eduskunnan perustuslakivaliokunnalla on keskeinen rooli.
Scheininin tulkinnan mukaan perustuslakivaliokunta kuitenkin vain määrittelee, tarvitaanko jonkin lain säätämisessä perustuslainsäätämisjärjestystä. Vain harvoin on lakiesityksiä muutettu siten, etteivät ne loukkaisi perusoikeuksia, yleensä on vain turvauduttu vaikeutettuun säätämisjärjestykseen. Perusoikeuksien toteutumisen turvaamisesta ei juuri ole kannettu huolta. Yhtenä syynä tähän Scheinin pitää vanhanaikaisia perusoikeussäännöksiä. Ne luotiin tsaarinvallan aikana turvaksi hallintoviranomaisten mielivaltaa vastaan ja otettiin niiden tosiasiallista vaikutusta pohtimatta itsenäisen Suomen Hallitusmuotoon. Ehkä katsottiin, että kansanvaltainen järjestelmä sinänsä pitäisi huolen perusoikeuksien toteutumisesta. Hallitusmuodossa mainitaan asevelvollisuudesta sen 75 §:ssä. Pykälän mukaan jokainen kansalainen on velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen. Asepalveluksesta säädetään lailla. Kuitenkin yleisenä mielipiteenä oikeustieteilijöiden keskuudessa voidaan pitää käsitystä, että demokraattisten maiden perustuslait ovat asymmetrisiä. Se merkitsee sitä, että vaikka kansalaisille on suotu peruuttamattomia oikeuksia ja vapauksia, ei niiden vastapainona voida pitää perusvelvollisuuksia perustuslain säätäminä velvollisuuksina. Ainakin perusoikeudet ovat aina perusvelvollisuuksien yläpuolella, eikä perusvelvollisuus voi ylittää yksittäisen lain määräämää velvoitetta.
2.1.2. Alamaisideologia ja perusoikeusideologia
Miten perusoikeussäännöksiä tulkitaan, on aina arvovalinta. Sisällön tulkitseminen ja perusoikeuksien keskinäinen painottaminen vaativat arvottamista ja arvostuksien punnitsemista. Nämä arvostukset liittyvät usein niiden tekijöiden yhteiskunnalliseen asemaan. Siten perusoikeustulkinnassakin on kyse eri väestöryhmien ja yhteiskuntapiirien eduista ja niihin liittyvistä valtarakenteista. Vaikka perusoikeudet juontavat juurensa Ranskan vallankumouksesta ja Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksesta, siis 1700-luvun valistusaatteista, on niillä silti merkityksensä myös nyky-yhteiskunnassa. Itse asiassa juuri perusoikeuksien tulkinta on tärkeää, sillä muuten ne helposti irtoavat kontekstistaan ja alkavat elää omaa elämäänsä, irrallaan todellisuudesta. Scheinin viittaa tässä Lars D. Erikssonin kehittämään vaihtoehtoiseen lainoppiin. Sen mukaan muuttuvan ja ristiriitaisen yhteiskunnan oikeusjärjestyskin on ristiriitainen. Eri lait ja säännökset ovat syntyneet eri aikoina ja eri tilanteissa, ja oikeusjärjestyksessä voi olla sekä edistyksellisiä että taantumuksellisia osia. Juuri perusoikeussäännökset ovat tällaisia säännöksiä, joita voidaan tulkita eri arvolähtökohdista ja erilaisin tavoittein. Hallitusmuodon hyväksyneet kansanedustajat tuskin osasivat arvata mitä kaikkea näiden säännösten perusteella tultiin vaatimaan. Suomalaisten tuomioistuinten ja hallintoviranomaisten haluttomuus tulkita perusoikeussäännöksiä edustaa sellaista oikeusajattelun juonnetta, jota Scheinin kutsuu alamaisideologiaksi. Alamaisideologiaa puhtaimmillaan käyttää Scheininin mukaan hallinto-oikeustieteen perinne, jossa kansalaisia kutsutaan hallintoalamaisiksi. Näkökulma on hallinnon ja valtion eikä kansalaisen itsemäärämisoikeudelle anneta sijaa. Alamaisideologian mukaan kaikki valtion alueella oleskelevat ovat valtion alamaisia, siis yleisen vallanalaisuussuhteen alla. Alamaisideologia ilmenee siten, että perusoikeuksia ei oteta huomioon oikeustulkinnassa. Toinen ilmentymä on, että osa ”alamaisista” on vieläkin heikommassa asemassa erityisen vallanalaisuussuhteen alaisina.
Näitä erityisen vallanalaisuussuhteen ja sen alakäsitteen laitosvallanalaisena voidaan katsoa olevan esimerkiksi varusmiehet ja aseetonta palvelusta suorittavat. He ovat suoraan esimiehensä toimivallan alaisia, eivätkä täten voi vedota perusoikeussäännöksiin. Muita erityisen vallanalaisuuden piirissä olevia olisivat pakollisessa palvelussuhteessa (asevelvollisuus, virkasuhde, luottamusvirkasuhde) olevat, julkisessa laitoksessa (koulu, yliopisto, yleinen kirjasto, sairaala, vankila, työlaitos [KK]) olevat tai sellaista käyttävät, eräiden julkisoikeudellisten yhteisöjen jäsenet sekä eräissä vero- ja tulliasioissa viranomaisen kanssa asioivat. Luettelo todistaa hyvin, kuinka laajasti perusoikeuksia on pyritty tämän opin nojalla rajoittamaan. Erityisen vallanalaisuuden oppi tulee saksalaisesta oikeusfilosofiasta, mutta Suomessa sitä ei koskaan virallisesti hyväksytty. Scheininin mukaan kyseessä onkin juuri asenne, eikä lainvoimainen säädös. Erityisesti viranomaistoiminnassa on syntynyt tilanteita, jolloin viranomainen on vedonnut erityisen vallanalaisuuteen tai laitosvaltaan, kun muu oikeudellinen perusta perusoikeusrajoitukselle on puuttunut. Käsitteitä ei välttämättä ole mainittu sellaisenaan, mutta ideologia päätösten taustalla on selvä. Näitä tilanteita ja tulkintoja tulen esittelemään tutkimuksessani. Perusoikeusideologia taas on alamaisideologian vastakohta. Sen lähtökohtana on asettuminen kansalaisten perusoikeuksien vahvistamisen kannalle ja alamaisideologian käytäntöjä vastaan. Se merkitsee sitä, että erityisen vallanalaisuuden ja laitosvallan kaltaiset oppirakennelmat kiistetään ja asettaudutaan kansalaisten itsemääräämisoikeuden kannalle. Perusoikeudet nähdään ylimpänä säädöksinä, joita aina tulee tulkita laajasti ja yksilön oikeuksia korostaen."
s 109-110
" Jehovan todistajat muodostivat yhteiskunnallisen ongelman eniten siksi, etteivät he sopineet siihen muottiin, joka uskonnollisille pienryhmille oli varattu. He olivat toisaalta hyviä kristittyjä ja rehellisiä kansalaisia, mutta toisaalta heidän pyrkimystään vetäytyä ”tästä maailmasta” ei voitu ymmärtää. Tämä johti vakavaan arvovaltakonfliktiin, joka päätettiin tukahduttaa alistamalla poikkeusyksilöt laitosvallan alle ja rajoittamalla mielivaltaisesti heidän oikeuksiaan. Kun tämäkään ei onnistunut murtamaan vastarintaa, oli valtion joustettava ja muutettava lakia. Lakimuutoksen henki oli kuitenkin selvä, se perustui pienimmän haitan periaatteelle, siis valtion pienimmän haitan. Maanpuolustuksen arvot ohittivat kaikki muut, valtion hegemonia ja arvovalta olivat tärkeämpiä kuin yksilön oikeudet omantunnon tai uskonnonvapauteen. Alamaisideologia alensi nuoret miehet valtiokoneiston rattaiksi, joilla ei ollut muuta virkaa kuin totella sokeasti. Samaa erehtymättömyyden ideologiaa edustaa yllytysoikeudenkäyntien lähtökohta: laki on yhtä kuin oikeus, eikä sitä vastaan ole syytä pullikoida. Jälleen arvovaltakysymykset voittivat juridiset, moraaliset ja tarkoituksenmukaisuuspohdinnat. Peliä ei uskallettu puhaltaa poikki kun se oli kerran laitettu käyntiin. Ei ymmärretty sitä rikoslain olemusta, että se on olemassa yhteiskunnallisia poikkeuksia varten ja että tuhansien ihmisten mielipide ei voi enää olla poikkeus, tai ainakaan rikoksena arvioitava poikkeus. Lopulta ylemmät oikeusasteet käyttivät sitä valtaa, jota alioikeus ja syyttäjät eivät uskaltaneet soveltaa. Ehkä tämä oli jonkinlainen pyrkimyskin, osoittaa ensin mahtia ja sitten lempeyttä. Kun ensin ottaa kaiken pois ja myöhemmin antaa osan takaisin, vahvistaa se valtaa."
Juuri tätä samaa kaavaa käytetään transsukupuolisiin ihmisiin. heidän sukupuolen kokemustaan ei ymmärretä, heidän yksityisyyttään ei kunnioiteta, heidät pyritään murtamaan ja lopulta pitkällisten tutkimusten ja hoitojen jälkeen heille palautetaan osa heidän kansalaisoikeuksistaan, mutta jäädään tarkkailemaan heitä.
Terveisiä Lapinjärveltä
Nyt minulle on selvinnyt että tuo viikko Lapinjärvellä on tarkoitettu vain ja ainoastaan rangaistuksenluonteiseksi istumiseksi.
Kirjoitin kantelussani Valtiontalouden tarkastusvirastolle:
"Olin yhteydessä puolustusvoimiin sukupuolenkorjaukseni merkeissä. Anoin lääketieteellisen palveluskelpoisuuteni uudelleen määrittelyä sukupuolenkorjauksen vuoksi. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen KHO: 2009:15 mukaan avioliittomme estää minua saamasta naisen henkilötunnusta. Minulle soitti puolustusvoimista upseeri, joka halusi keskustella asiasta "miesten kesken". Tässä keskustelussa ilmeni, että palveluskelpoisuusluokka pysyy B:ssä ja että joutuisin palvelemaan liikekannallepanossa miespuolisena, käyttäen miehen pukeutumiskoodia. Olen läpikäynyt sukupuolen korjauksen miehestä naiseksi Töölön sairaalassa 29.9.2009.
Tämän johdosta hakeuduin siviilipalvelukseen ja hakeutumiseni vuoksi sain täydennyspalvelusmääräyksen Lapinjärven siviilipalveluskeskukseen ajalle 7.2.-11.2.2011.
Sinällään minulla ei ole mitään vastaan kyseistä koulutusta. Minun majoittamiseni siellä saattaa olla haaste, mutta koulutuskeskuksella on muutama naispaikka. Ongelma on ikäni 47 vuotta. Lain mukaan minulla loppuvat siviilipalveluksen tehtävät 50 vuotta täytettyäni. Työsopimuksen mukaan kertausharjoitukset ovat palkallista poissaoloa.
Mietin vain rahan käytön mielekkyyttä 47-vuotiaaseen naiseen, jonka kustannus kyseiseltä viikolta kohoaa valtiolle noin reiluun 1000 euroon. Palkan lisäksi lasketaan matkat ja ylöspito. Vaikka palkasta vähennettäisiin verot, summa on korkea saatavaan alle 3 vuoden valmiushyötyyn nähden. Eiköhän kriisin sattuessa niitä pommisuojan ovia opi käyttämään ihan ilman koulutusta."
Tänään olin ensimmäistä päivää Lapinjärvellä. Minulle ilmeni ettei täydennyspalvelusvelvollisille ole olemassa mitään viikon koulutuksen jälkeistä käyttöä. Olemme tälle yhteiskunnalle nostoväkeä. Se on sääli, sillä joukkoon mahtuu monenlaista ammattilaista.
Viikko on rangaistusluontoinen, mutta rangaistus kärsitään tapauksessani täydellä palkalla. Aika hauskoihin asioihin tässä tasavallassa on rahaa lapioitavaksi. Tuolla rahalla olisi saanut 10 tuntia avioliitto-/pariterapiaa. Sitä ei korvaa Kansaneläkelaitos edes osin. Mutta Lapinjärven päiväleirille riittää rahaa. Kummalla on enemmän yhteiskuntaa hyödyttävä vaikutus? Se että pienen lapsen vanhemmat löytävät toisensa vai se, että pitoaikansa lopussa olevaa akkaa hassutetaan keskustelemalla teoreettisesti yhteiskunnan uhkista, ikään kuin olisimme poliitikkoja. Huomenna on hätäensiapua, väestönsuojelua ja kuulemma keskustelemme Egyptin tilanteesta. Eläköön Lapinjärven yliopisto ja nimenhuudot sekä politrukin koulutusohjelma.
En todellakaan käsitä miksi olen siellä. Siksikö että synnyin pojaksi, perustin perheen miehenä ja nyt en saisi olla avioliitossa ja tarjota sen suojaa perheelleni? Hallitus kertoo ihmisoikeustuomioistuimessa, että kaksi naista ei voi olla avioliitossa ja siksi minulla on miehen hetu. Ja koska minulla on miehen hetu, olen istumassa tuolla viikon kuin mikäkin ruustinna, kouluttautumassa tehtävään, jota ei ole. Muistutan vain että EIT on edellyttänyt ratkaisuissaan ihmisen sukupuoli-identiteetin tunnustamista. Siinä valossa minun ei kuuluisi olla tuolla.
Ehdotin vetäjälle, että naiset saisivat synnyttämisestään sotilasarvon. Yhdestä tenavasta voisi saada natsan. Minä olen nainen ja täydennyspalveluksessa siksi että olen käynyt aliupseerikoulun. Eikö se olisi yhdenvertaista näin naisten kesken?
Tänään kuulin, että yhden isän piti siirtyä siviilipalvelukseen Suomen armeijan määrättyä hänet kertausharjoituksiin kesken hoitovapaan. Tästä lapsen vuoksi kieltäytymisestä tuli hänelle sakkoa. Hänelle riitti kun armeija totesi, että koti-isyys ei ole peruste välttää kertausharjoitukset.
Silloin kun mies jää kotiin hoitamaan lasta, työssäkäyvä puoliso voisi hoitaa kertausharjoitukset. Niin, ja älkää aloittako taas samaa virttä, että synnyttäminen tasoittaa puntit.
muutama kommentti
|
